Nyt on taas sellanen fiilis, että mikään ei toimi niin kun on suunnitellu... Jotenkin tuntuu, että elämä potkii oikein kunnolla päähän. Onneks on kova pää... Ja skeptinen ja kyyninen ihminen muutenkin. Mutta täytyy taas vaan ajatella, että näin on tarkotettu tapahtuvan. Alotetaan nyt ihan alusta, kun on ensimmäinen stoori tässä kyseessä:)

Mä olen siis 25-vuotias vanhapiika. Mulla on oma kämppä, auto, kunnioitettava ammatti, koira ja muutenkin päällisin puolin elämä mallillaan. Tää menestyvän sinkun elämä on siis sivustakatsojan silmissä hienoa. Ei tarvii huolehtia mistään muusta kuin itsestään. Ei tarvii elättää muita kuin itsensä ja muistaa ostaa koiralle ruokapussi silloin tällöin. Kavereita on, ja kaikkien sitoutuneiden seukkisten mielestä tää on hienoa elämää, kun ei koskaan tarvitse tapella mistään, saa mennä koska tahtoo ja mihin tahtoo. Kuulostaa kivalta ja vielä pari vuotta sitten en olis tätä vapautta vaihtanu mihinkään, mutta nyt olisin valmis jakamaan tään kaiken ankeuden jonkun toisen kanssa. Muutaman mun kaverin suurimpia murheita on ku poikakaveri ei ole vieläkään ostanu sormusta ja toisten se ku sormus on saatu. Voi rassukoita!! Teitä on kuitenkin kaksi jakamassa sitä kaikkea!! Tulkaapa koittamaan yksin elämistä! Maksakaa yksin kaikki laskut, lainanlyhennykset ja kaikki muu eläminen. Kyllä rahaa niihin menee tuplasti yksinäisellä ihmisellä verrattuna kahden ihmisen talouteen! Mutta hei! Mihin sinkkutytöllä voi mennä rahaa?? Niin ne kaikki kysyy...  Mutta ei tää kaikkí nyt oikeesti noin hanurista ole, miltä ton vuodatuksen jälkeen kuulostaa. Onhan tässä paljon hyvääkin!! Siitä ehkä myöhemmin.

Kaikki tää kaipuu alkoi siiitä, kun juttelin alkuvuonna laivalla ruotsalaisen 23-vuotiaan pojan kanssa. Mulla ei ollu mitään juttelemista vakavampia intressejä sitä svedua kohtaan, mutta sillä vissiin oli. Ja kohteliaisuudeksi tarkoitettu lausahdus "I LIKE MATURE WOMEN" kolahti jotenkin todella syvältä. Mature!!! Hei mä oon 25!! Ja sä olet mua kaks vuotta nuorempi!! Mä olen seurustellu sen ikäisen "miehen" kanssa. Mä kyllä soitin melkein siltä istumalta tälle entiselle seurustelukaverille (nykyiselle vanhanpiian pelastukselle...) ja kysyin olenko mä sen mielestä varttunut... Sen oli kai pakko sanoa, etten oo. Mut ehkä sekin tykkää vanhemmista naisista...

Sitten viikko ton äskeisen kauheuden jälkeen, mun pikkusisko, johon verrattuna mä olen kai MATURE koska sekin on 23, ilmoitti että ne saa vauvan!! Siis mun pikkusisko, joka on aina sanonut, ettei koskaan tee lapsia pamahtaa paksuksi ja miten menee mulla. Yksinäisesti!! Oon tietysti ihan oikeasti onnellinen niiden puolesta. Ja kateellinen!! Hiukan tirautin itkuakin sitten seuraavana päivänä, ku olin meidän porukoilla siivoamassa, siis tietty kun olin ensin siivonnu himassa... Mun elämän tarkotus on vihdoin selvinnyt!! Mut on luotu siivoamaan omaa, vanhempian ja siskon kämppää!! Kotona mä siivoan, koska haluan että täällä on siistiä, porukoilla mä siivoan, koska haluan olla kiltti ja siskon luona siivoan, koska siellä on niin paskasta, ettei voi olla siivoamatta... Mutta onneksi meillä kaikilla on jokin tarkoitus täällä maan pinnalla!! Toisilla se on hiukan hienompi kuin toisilla... Mutta hei!! Siivous on tärkeää!! Jos ei siivoa, tulee mörköjä!!